torstai 26. kesäkuuta 2014

Mikä mikä?! Aurinko!

Eilen vähän pilkisti, mut tänään paistaa ihanasti ja on sininen taivas. Siis aurinko! Aurinko paistaa. Juuri niin kuin kesäkuun lopussa pitääkin. Mutta valitettavasti lämmintä ei vielä ole. Minä puen toimistolle edelleen saman villatakin kuin joulukuussakin. Hrrrr.

Mikä sitten on lämmin? Toisille käy juuri tämä vähän alle 20. Kuten esimerkiksi Lennylle. Hän kiittää tätä keliä varmasti. Minä taas en voi pukea kesämekkoa päälleni ennen kuin mittari näyttää varjossa yli 25. Mieluusti 28 ylöspäin. Kun auringossa on 25, varjossa on ihan liian kylmä, enkä silloin vielä luovu pitkistä housuista. Pari kertaa olen kuitenkin onneksi tänä kesänä saanut mekkoa käyttää. Ei mennyt viime syksyn shoppailut italiassa ihan suohon. Hyvin ne mekot toimii Suomessakin näköjään.

Mutta toivotaan viä lisää kesähelmakelejä. Etenkin sitten elokuulle, kun olen lomalla....

Aurinko paljastaa myös toimiston likaiset ikkunat....

Muistoissani viime kesän päiväretki Riminille <3


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Pienin askelin eteenpäin

Tänään on eka päivä, kun selkään ei satu. JIPPII! Tänään taitaa olla myös ensimmäinen päivä ilman lihasrelaxantteja. Tosin se selviää vasta illalla.

Sunnuntaina tein ensimmäisen pitkän lenkin selkärikon jälkeen. Se ei tosin ollut hyvä idea, mutta ehkä tänään voisi olla toisen pitkän lenkin aika. Tosin aion tehdä sen reippaasti kävellen, juosta en uskalla.

Voi miten onnelliselta elämä tuntuukaan, kun voi seistä, istua ja liikkua ilman selkäkipua! Jos parisuhteessa ei voi ottaa toista itsestäänselvyytenä, minun elämässä se pätee myös tähän terveyteen ja varsinkin selkään.

Olen tehnyt suunnitelman kesäksi. Pienin askelin eteenpäin kohti terveämpää selkää, rennompia ja vahvempia lihaksia. Aion joogata enemmän ja tehdä joka päivä ainakin muutaman askelkyykyn lenkin lomassa. Alakroppa ja selkä saa tänä kesänä eritysihuomiota.

Muistathan sinäkin pitää huolta kropastasi? <3

Tämä näyttää super ihanalta! Kuva.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Viikon 26 voimabiisi



Ai jai jai! I got one less problem without you! Tällä fiiliksellä mennään koko kesä!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Ilon kyyneleet

Viimeksi puhuin erilaisista itkuista. En kuitenkaan listannut sinne iloa ja onnellisuutta. Ehkä siksi, että juuri niiden kipujen kanssa ei tullut ilo ja onnellisuus mielessä muuten kuin silloin, kun Lenny jaksoi naurattaa.

Mutta nyt, kotona taas rakkaan koiran kanssa, tuli iloitku. Onkohan mulla lääkitys ihan kunnossa, kun koko ajan pitää jostain pillittää? Olen vain onnellinen tuosta yhdesta karvakasasta, joka jaksaa piristää joka päivä, oli sitten mikä oma mieliala tahansa. Olen onnellinen, että elämässäni on tulossa pian monia muutoksia ja uusia tuulia. Olen onnellinen, että minulla on maailman parhain koti, maailman parhaimmassa kaupungissa ja siihen päälle vielä maailman parhaimmat naapurit! Siinä on jo niin paljon onnellisuutta kerrakseen, että eihän se nyt ole ihme oikeasti, että se laittaa pillittämään.

Saan itkun aikaiseksi myös hyvästä biisistä ja elokuvan tai sarjan aikana. Viimeki katsoin Grace of Monacon ja tippa tuli linssiin. Eniten minua on vuosien saatossa kuitenkin itkettänyt sarja Alias. Kun Jennifer Garner itki, minä itkin. Aina. Ei poikkeuksia.

Tämmöistä tämä elämä herkkien kyynelkanavien kanssa on. Ainaista itkua.






torstai 19. kesäkuuta 2014

Itkuja moneen lähtöön

Itku tekee joskus hyvää. Näin sanotaan ja olen sen myös todennut pitävän paikkaansa. Selän kipujen kanssa tuli tiistaina turhautumisitku. Meinasin itkeä kivusta, mutta lopulta, kun kerroin isille, mikä vaivaa, tuli itku. Enkä koe, että se oli enää kivusta vaan siitä, että monet suunnitelmat meni pieleen ja minun olisi vain levättävä. Siis oltava. Sen sanomisen isille tuotti tuskaa. Isi, joka on töissä melkein 24/7 ja joka on koko ajan tekemässä jotain. Tuntui siltä, että tuotan pettymyksen, kun sanon etten voi tehdä mitään, koska kivut ovat suuret. Näin ei tietenkään ollut vaan isi sanoi, että ei auta kuin levätä. Sitten tuli taas itku. Helpotusitku. Isi ymmäsi. No tietenkin.
Pitkiin aikoihin ei ole tarvinnut itkeä jonkun satuttamana tai loukkaamana. Ikävöinyt olen kerran, eräänä synkkänä iltana. Silloin tuli pieni itku, siis pari kyyneltä. Viimeksi varmaan itkin kamalan paljon silloin, kun Lennyn pää turposi hehtaarin kokoiseksi, enkä paniikissa tiennyt edes minne pitäisi soittaa keskellä yötä. Tai meille aamulla klo 4.30. Sen jälkeen lähinnä nauratti. Miksi pitää heti itkeä? Mitä se nyt siinä tilanteessa auttaa?

Tällä viikolla kuultuani huonoja uutisia rapakon takaa, itkeskelin pitkin päivää. Tuli aina niin huono olo, kun tiesin, että toinen makaa sairaalassa, eikä vielä ole mitään parantumista tapahtunut. Muita huonoja uutisia ei onneksi ole sattunut lähipiirille.

Mutta sitten se kiukkuitku. Sellaisen sain aikaan raivarin lomaan, kun kävin hyvin kiivasta keskustelua erään henkilön kanssa. En haluaisi itkeä koskaan vastaavissa tilanteissa, mutta aina itken. Mikä siinäkin on? Ärsyttävä kiukkuitku. Voisiko siitä vaan opetella pois? Siinä tilanteessa itku ei tosiaan auta vaan lähinnä ärsyttää.

Parantavia itkuja mielestäni ovat siis ne, kun tuntuu pahalta ja on vaan itkettävä paha pois sisältä.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Pienen pieni vahinko

Sunnuntaina kävi hassusti, kun koirat leikkivät selkäni takana ja pidin kummityttöä sylissä. Kohta koirat asuivat jalkojeni taipeisiin, horjahdin, selkä notkahti ja kuului järjetön rusahdus. Säikähdin ja luulin selvinneeni pelkästään sillä. Valitettavasti näin ei ollut. Maanantaina selkää jomotti ja tiistaina selkää särki.

Lääkäriltä sain relaxantteja ja buranaa... niin ja loppu viikon saikkua. Onneksi minulla ei ole alkamassa loma vielä, joten töitä tämä saikku ei sinänsä haittaa. Aina on kuitenkin ikävää olla pois töistä, koska tekemiset vain kasaantuvat ja heinäkuulle niitä on jo ajoitettu iso kasa.

Vaikka tiistaina nukuin pitkät päikkärit ja koitin lepuuttaa selkää, lääkkeiden jälkeen nukuin kuin tukki seuraavat 9 tuntia. Tämä päivä on vedetty kolmiolääkkeeksi luokiteltua lihaksien rentouttajaa ja oltu aivan pöllyissä. Tänään on otettu muistaakseni kahdet päikkärit ja lepuuteltu selkää urakalla. Myös lääkärin suositellut jumppaliikkeet on tehty. Pikku hiljaa alkaa selkä aukeamaan ja tässä iltasella pääsin käymään jopa Lennyn kanssa pienellä kävelyllä. Aamulla, kun en pystynyt edes kävelemään.

Voi kuinka pienestä voi joskus asiat olla kiinni. Koirien yllättävä tempaus ja minä olen sairaana kolme päivää. Olkaa onnellisia, mikäli juuri nyt saatte olla terveitä ja nauttia tästä hyisestä Suomen kesästä. Joka päivä, kun kipuja ei ole, tulee olla onnellinen. Sen päätin juuri tänään.




tiistai 17. kesäkuuta 2014

Enkeleitä ystävälle

Sain juuri kuulla, että tuttavani New Yorkissa on joutunut vakavaan auto-onnettomuuteen. Tänään ei oikein lähde kirjoitusta omasta elämästä tai muustakaan. Toivon vain paljon enkeleitä New Yorkiin.



maanantai 16. kesäkuuta 2014

Viikon 25 voimabiisi

Ensimmäistä kertaa piti oikein miettiä, mitä tällä viikolla tulisi kuunneltua. Aluksi tuntui, että tällä hetkellä fiilistä nostattavat biisit on täällä jo esitelty. Mutta sitten muistin viime viikolla popittaneeni tätä ja aion sitä popittaa myös tällä viikolla. 

Dead by Aprilia olen esitellyt täällä jo aiemminkin. Tämä As a butterfly -biisi on ilmestynyt sinkkuna vuonna 2013 ja on tänä vuonna ilmestyneellä levyllä Let The World Know.


torstai 12. kesäkuuta 2014

Mitä unet oikein ovat?

Näen välillä aivan sekopäisiä unia. Nyt olen nähnyt sarjan onnettomuuksista. Edellisessä koko meidän rivari paloi, mutta lopulta tuli saatiin haltuun ja sammutettua. Sitä edellisessä unessa Lenny jäi auton alle.  Piti heti googlettaa, mitä unessa tarkoittaa tuli tai auto-onnettomuus.

Tuli on hyvä enne. Jos koti palaa, se merkitsee pysyvää onnea. Jos työpaikka palaa, bisnekset sujuvat erinomaisesti. Tuli ja liekit ovat positiivisessa mielessä hengen, rakkauden ja intohimon vertauskuva. Negatiivisesti ne kertovat kiukusta, turhautumista ja mielipahasta.

Häh? No onko se nyt hyvä vai ei?! Pitää päättää, ei voi sanoa, että positiivisessa hengessä ja negatiivisessa hengessä. Voi jestas näitä tulkintoja. Mutta otan mielelläni vastaan tuon pysyvän onnen. Kiitos!

Onnettomuus. Uni onnettomuudesta on ankara kehotus välttää matkustamista lähiaikoina. Jos onnettomuus ei perustu todelliseen, jo koettuun onnettomuuteen, uni kertoo että pakenet kriisiä. Toimintakyvyttömänä ei pysty ratkaisemaan ongelmia.

Mitäs tämä nyt on? Olen ymmärtänyt, että paha unessa tarkoittaa hyvää. Ja päinvastoin. Onneksi en ota näitä tosissani.

Toisaalta luin taas seuraavaa:
Liekki/Liekit: Lemmenroihua ja intohimoa. Mitä komeampi liekki sitä paremmalla tolalla lemmenasiat ovat.
 
Jaahas.

Kaija Koon sanoin: en odota yllätystä, en pidätä hengitystä. 

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Hyvä tohtori

Nuorena luin kyyneleet silmissä Suosikin Bees & Honey -palstaa. " Dear Eki--" ne yleensä alkoi ja nyt pelkkä Dear Eki naurattaa. Voi sitä aikaa! Eki vastaa onneksi edelleen nuorten kysymyksiin Ilta-Sanomien sivuilla. Eli tämän aikakauden nuorten ei tarvitse elää ilman Ekiä.

Jos nyt pitäisi kirjoittaa tohtorille, alkaisi kirjoitus Dear Dr. Phill. Aloitin hänen kirjansa "Pidä itsestäsi huolta" lukemisen eilen. Vihdoin. Valitettavasti uni puski silmiin enkä nähnyt lukea 10 sivua enempää, mutta se riitti vakuuttamaan minut kirjasta. Maltan tuskin odottaa, että pääsen tänään istumaan takapihalle ja lukemaan sitä lisää.

Jos oikeasti kirjoittaisin Dr. Phillille, kysyisin varmaankin siltä, miten tämä hyvä ja positiivinen elämän tilanne voidaan pitää yllä silloinkin, kun elämään tulee muutoksia. Nyt on niin hyvä olla, että toivon ettei muutoksia tule ennen ensi vuotta yhden yhtä.


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Dream on and dream until your dream come true


Kuten eilen jo mainitsin niin olin Aerosmithin keikalla enkä tosiaankaan ole kertonut parhaita paloja täällä. Nyt täytyy siis laittaa kuvia ja videoita teille nähtäväksi. Oliko muuten teistä kukaan kyseisellä keikalla?

Keikkaa kohtaan oli kovat odotukset ja listattiin ystävän kanssa mennessä, mitä biisejä halutaan kuulla. Kaikki muut kuultiin paitsi Pink ja Dude looks like a lady. Kaikkea ei voi saada, joten eipä tuo haittaa, kun suurin osa kuitenkin kuultiin.

Iho kananlihalla tuli kuunneltua monia biisejä, mutta itku tuli, kun tyypit pamautti ilmoille Armageddon elokuvasta tutun I don't want to miss a thing -biisin. Teki mieli kuvata koko biisi, mutta teki mieli vain fiilistellä. Tein molemmat ja olen tyytyväinen. Ah, mahtava fiilis!

Omaan elämään parhaimmin sopivat sanat Aerosmithilta on Deam on -biisi, jossa kehotetaan unelmoimaan niin kauan kunnes unelma käy toteen. Eli älä koskaan luovu toivosta unelmiesi suhteen ja aina pitää unelmoida. Täytyy myös tehdä töitä niiden eteen...mutta tärkeintä on, että niitä unelmia on.

video

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Viikon 24 voimabiisi

Olen ilmeisesti unohtanut hehkuttaa mahtavan Aerosmithin keikkaa helatorstain jälkeisenä perjantaina. Kuten olettaa saattaa, papat osasi rokata ja ai että! Siitä sai virtaa taas pitkäksi aikaa. Keikat ovat vaan niin mahtavia. Sen kunniaksi, tällä viikolla pari voimabiisiä Aerosmithin hengessä.




keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Lisää Turkua

 Eihän se Turku tosiaan niin paha paikka ollutkaan. Selvisin hengistä koko paikasta ja näin pari kivaa paikkaakin ihanien ystävien lisäksi.

Helatorstaina oli onneksi sentään kirpputori auki ja käytiin ystävien kanssa penkomassa turkulaisten tavaroita. Tein taas ysäri-löytöjä ja olen tästä hyvin kiitollinen! Lisäksi tietysti pari naistenlehteä lähti mukaan. Eli aika perus löydöt.



Kirppiksen jälkeen marssittiin Rantakerttuun syömään. Olipa varsin hauska kokemus. Ensinnäkin Menu oli turuksi ja olipa hyvä, että ymmärsin! muuten olisi jäänyt tilaamatta. Söin mainion jokirapuleivän, jonka sai gluteenittomana. Siitä suuri plussa. Valitettavasti jokiravut olivat uitettu majoneesissa ja se ei ollut hyvä juttu. Mutta muuten oikein mainio valinta. Suosittelen tätä paikkaa ehdottomasti!


Torstaina ilma oli viileä ja sateinen, joten mitään jokilaivahässäköitä ei päästy kokeilemaan. Täytyy kyllä ehdottomasti jonain päivänä käydä, koska niitä niin kovasti kehutaan. En tosin usko, että se Tampereen meiningistä niin kovin eroaa, mutta kuitenkin.

Reissun mielenkiintoisimman huomion tein Rantakertun vessaan jonottaessa. Siellä kolme naista keskusteli keskenään. Kaksi niistä oli vessassa ja yksi jonossa. Kuuntelin heitä hetken ja sitten tajusin etten ymmärrä heidän puheestaan mitään. Jouduin ihan keskittymään, jolloin sain selvää, että yksi heistä olisi ehkä raskaana, koska joku painaa kylkiluita. En voi ymmärtää, MITEN en saanut siitä turusta mitään selvää! Oli hyvin omituinen tunne, mutta toki, ymmärrän ettei aivot halua vastaanottaa aina inhokkina pitämääni murretta.

Loppujen lopuksi Turusta jäi mukava mieli ja palaan sinne kesällä uudestaan. Ehkä jo heinäkuussa.



tiistai 3. kesäkuuta 2014

Unta kaaliin ja lisää migreenistä

Nuku hyvä ihminen. Nuku kunnolla, heräät pirteänä ja jaksat koko päivän. Ai ei? no miksi ei? Nycin reissun jälkeen nukkuminen on ollut hyvin vaikeaa. Olen muutaman kerran nukkunut super hyvät yöunet. Ei kuulosta kovin hyvältä, eikä se sitä myöskään ole.

Nycin jälkeen minua on alkanut haitata migreeni ja sen jälkeiset olot. Tätä on kestänyt nyt parisen viikkoa. Yöuniin migreeni vaikuttaa siten, että jos herään yöllä ja silloin päätä särkee, on hyvin epätodennäköistä, että nukkuisin loppuyötä hyvin. Päivällä saisin unta vaikka 10 tuntia, mutta en sitten yöllä. Jotenkin omituista, että minä, joka nukkuu missä vaan sikeäasti, ei nyt saa nukuttua kunnolla. Onko tämä vanhuutta vai mitä? Tutkijat sanovat unettomuuden olevan jokaisen itse aiheutettu juttu. Työyhteiskunta vaatii yhä enemmän aivotyöskentelyä ja sitä pitäisi tasapainottaa pidemmillä yöunilla, mutta kenellä sellaisiin on aikaa? Itse nukun 6-7 tuntia ja, kun saan nukuttua sen ajan sikeästi, olen aamulla pirteä.

Työkaverini suositteli lämpimästi menemään työterveyteen ja selvittämään unettomuuden ja migreenin. Ei kuulema kuulosta terveeltä. Ei varmasti, eikä se sitä edes ole, mutta jotain on aivotoiminnassa pahasti vialla, sillä lääkäriin meno ei tullut minulle mieleenkään! Mutta tietysti. Lääkäriin mars. Hierojalla jo käynkin, joten eiköhän tämäkin asia kuntoon saada.

Tuli myös mieleeni, että voiko tämäkin olla jotain stressiperäistä? Stressi, tuo kaiken pahan alku. Täytyy lisätä enemmän joogaa ja rentoutumista viikko-ohjelmaan. Helpottaisikohan sitten?

Onko muita migreenipotilaita kuulolla? Mikä teillä on ollut parhain apu? Entä miten hoitaa unettomuutta?


maanantai 2. kesäkuuta 2014

Viikon 23 voimabiisi


Tätä tulee nyt luukutettua. Ihan vaan siksi, että tämä olisi pari vuotta ollut ajankohtainen mun elämään. On ihana kuunnella biisiä, kun tietää, että tästä läpinäkyvyydestä on selvitty.